Katoava kalotti - Kilpisjärven Residenssissä
posted by Satu Tuittila on 9 April 2018

Työryhmä Kilpisjärvellä:

Satu Tuittila, koreografi

Tiina Vainio, kuvataiteilija

Janne Kilpiö ja Sofia Koittola, tanssijat

Residenssimatkan tarkoitus oli kerätä materiaalia tanssi-installaatiota varten, joka tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjoisen herkkään luontoon Satu Tuittilan tanssitaiteen, Tiina Vainion kuvataiteen, Kimmo Laaksosen äänimaailmojen ja mm. Maria Tuomen ekologisen tutkimuksen risteytyksellä – tanssi-installaatiolla. Katoava kalotti on pitkäkestoinen tanssi-installaatio, jossa galleriatilaan rakentuu visuaalinen, akustinen ja liikkeellinen muutoksessa oleva ekosysteemi.

Tutkimme moniaistisesti pohjoista luontoa neljän päivän ajan Saana–tunturin ympäristössä ja Malla–tunturin luonnonpuistossa tehden joka päivä pitkän vaellusretken ylös tunturiin. Kuuntelimme luonnon ääniä, katselimme, tunnustelimme, tuoksuttelimme ja maistelimme eri kasveja ja puita. Teimme muistiinpanoja sanoin ja piirroksin sekä otimme lukuisia valokuvia tulevaa taideprojektia varten.

Biologisella asemalla keskustelimme amanuenssi Rauni Partasen kanssa, joka valotti tutkimuksellisia haasteita suhteessa ilmastonmuutokseen (mm. voimakkaan porolaidunnuksen vaikutuksista aluskasvillisuuteen). Samaan aikaan kanssamme asemalla oli ryhmä Oulun yliopiston maantieteen opiskelijoita. He kertoivat meille biodiversiteetti tutkimuksistaan Saanan rinteillä ja saimme heiltä biomassa punnituksia varten kerättyjä ja kuivattuja kasveja (korkeusmerkinnöin), joita käytimme installaatiossamme Turussa. Opiskelija Anniina Tuomala oli myös tehnyt kandityönsä teemaamme tukevasta aiheesta "Ilmaston lämpenemisen aiheuttama puurajan siirtyminen pohjoisemmaksi arktisella vyöhykkeellä", jonka hän lähetti meille taustamateriaaliksi.

Kilpisjärveltä saatu informaatio ja materiaalit olivat voimakkaasti läsnä esityksessämme tammi-helmikuussa 2018 Turussa sekä visuaalisina elementteinä että luodessamme liikkeellistä materiaalia improvisatorisin keinoin.

Myös visuaaliset elementit muuttuivat esitysten myötä. Yksikään esitys ei ollut visuaalisesti tai liikkeellisesti täysin samanlainen. Osa lavasteista oli toteutettu grafiikan menetelmin. Japanilaistyylisiä paperisia ”sermejä” liikuteltiin esitysten aikana (ohessa kuva).

Installaation yhteydessä oli osallistava teos, jossa yleisöä pyydettiin kirjoittamaan, mikä heidän mielestään on Suomen luonnossa hienointa. Saimme yli 250 vastausta, joissa mukana olivat koululaispajojen osallistujien vastaukset. Useimmin mainituiksi teemoiksi, eri sanoin kuvailtuina nousivat metsä eri luontotyyppeineen, eläimet ja luonnon puhtaus. Lumi ja talvinen luonto, luonnon monimuotoisuus ja tunturiluonto saivat myös runsaasti mainintoja liittyen varmasti myös installaatiomme teemaan.

Katoavaan kalottiin liittyi myös koulupajakokonaisuus, jossa oppilaat vierailivat Brinkkalassa tutustumassa näyttelyyn, nähden 15 min. esityksen ja osallistuen 4 moniaistiseen tehtävärastiin. Toinen pajakerta oli koulun liikuntasalissa ja kolmannella kerralla kävimme vastaanottamassa koululaisen omia, todella hienoja teoksia koulussa (mm. kuvataidetta, näytelmiä, tanssia, räppiä, sarjakuvia…), jotka liittyivät ilmastonmuutokseen ja/tai pohjoiseen luontoon. Kaikkiaan 8 alaluokkaa osallistui kolmen kerran pajakokonaisuuteen. Tätä pajatoimintaa tuki Läntinen tanssin aluekeskus ja etsimme nyt rahoitusta ja mahdollisuutta toteuttaa näitä pajoja myös ensi syksynä. Taiteen ja kokemuksellisuuden kautta isot ja vaikeatkin asiat konkretisoituvat paremmin käsiteltäviksi ja tärkeää oli myös oppilaiden innostaminen omaan ekologiseen toimijuuteen.